> Idea-apaja
 
Toukokuu 2016

Tuuli ulvoo, vuori vaikenee
Ailo Uhinki

 

Sanoma- ja aikakauslehdissä on kevään aikana kirjoitettu johtajista ja johtajuudesta. Veli-Pekka Moisalo (T.S. 26.3.2016) totesi, että Suomessa yliarvostetaan johtajan jämäkkyyttä. Tällainen johtaja on asiakeskeinen ja vähemmän sosiaalinen. Helsingin Sanomien haastattelussa C. Thölix tuo esiin, että Suomessa insinöörimäinen johtajuus on yhä arvossaan. Hän sanoo, että ”Suomessa johtajuuskulttuuria leimaa kärsimättömyys, ja aika on tehokkuuden mitta”. Johtajantehtäviin etsitään ihmisiä, joilla on näyttöä numero-osaamisesta ja tehokkuudesta muutosjohtajana.” Ruotsissa arvostetaan paljon enemmän hyvää ihmisjohtajuutta. Hyvä johtaja ei vain fokusoi lukuihin vaan saa myös ihmiset toimimaan toivotulla tavalla. Hän rohkaisee ja antaa heille mandaattia toimia.” (H.S. 7.2.2016, D 3).

Ruotsalainen kirjailija ja konsultti Linus Jonkman julkaisi viime vuonna suomeksikin käännetyn kirjan ”Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous” (Atena 2015). Se herätti keskustelua myös työyhteisöjen henkilövalinnoista ja persoonallisuudenpiirteiden merkityksestä niissä. Ajatus Ihmisten jakautumisesta introvertteihin ja ekstrovertteihin on persoonallisuuden voimakas yksinkertaistus, mutta se näyttää toimivan. Puhtaasti introverttiä tai ekstroverttiä ihmistä ei ole olemassa. Jokaisessa on kullekin ominainen määrä taipumusta jompaan kumpaan suuntaan. Mallin juuret ovat psykiatri Carl Jungin persoonallisuusteoriassa, jonka hän esitti 1920-luvulla.

Puheena oleva piirre rakentuu ihmisen biologiasta, ja se on DNA:han koodattu ominaisuus. Tutkimuksen mukaan introvertit ovat vähemmistönä ihmisten keskuudessa, vain noin 30 prosentilla meistä on enemmän introverttejä kuin ekstroverttejä piirteitä. Korkean älykkyysosamäärän omaavien henkilöiden joukossa taas introverttien on todettu olevan enemmistönä.

Sisäänpäin suuntautuneiden ihmisten voimavaroja ovat mm. kyky miettiä vaihtoehtoja ennen päätöksentekoa ja taito lykätä ratkaisun tekoa siihen asti, että vaihtoehdot ja mahdolliset vaaratekijät on tarkistettu. Hänen vahvuuksiaan ei ole nopea räiskähtelevä kannan ottaminen ja värikäs esiintyminen vaan harkitsevuus ja halu perustella väitteensä. Hän ei halua keskeyttää muita tai puhua toisten päälle.

Ekstrovertin tunnuspiirteisiin taas kuuluu mm. kysymyksiin vastaaminen nopeasti. Hän ottaa aktiivisesti katsekontaktin ja huomioi ympäristön tapahtumat keskustelun aikana. Hänellä on usein parempi epäonnistumisen sietokyky kuin introvertillä. Ryhmätyössä hän on elementissään. Hän nauttii small talkista ja kokousten tunnelmasta. Hänellä on taitoa vaikuttaa muihin ja hurmata yleisönsä. Tässä mielessä ekstrovertti henkilö on sosiaalinen. Jos äänestetään johtajasta, hän ilmeisen usein tulee valituksi.

Arkielämässä näkee, että ulospäin suuntautuminen on usein valttikortti suosioon. Linus Jonkmanin teoksen mottona on japanilainen sananlasku ”Tuuli ulvoo, vuori vaikenee.” Kirjan sanoma on, että viimeisten 50 vuoden kuluessa ekstrovertit ovat onnistuneet tekemään maailmasta omanlaisensa paikan. Introvertit ovat viime vuosikymmenien kuluessa jääneet altavastaajan asemaan.

Introversio-eksroversio ei ratkaise johtajavalintaa, mutta se avaa näkökulman valinnan ytimeen. Ammatillinen osaaminen, persoonallisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaikki johtajavalinnassa tärkeitä asioita. Kirjoituksen alussa lainatut kriittiset lehtikirjoitukset eivät varmaankaan pohjautuneet introvertti-ekstrovertti –jatkumoa koskevaan keskusteluun. Silti ne nostivat esiin tämänkin tärkeän temperamenttipiirteen merkityksen henkilövalinnassa yleensä ja erityisesti kun kyseessä on johtajan valitseminen yritykseen.

 

Ideapajan verkkosivulle

Ideapajan verkkosivulle
www.ornanet.fi
 

© 2016 Ailo Uhinki